Käenkaali, Ketunleipä, Revonrieska

Nimi: Käenkaali, Ketunleipä, Revonrieska – Oxalis triangularis
Heimo: Käenkaalikasvit
Kotimaa: Brasilia

Käenkaali, eli ketunleipä on monivuotinen hento ruohovartinen viherkasvi. Käenkaali on matalakasvuinen kasvi saavuttaen vaatimattoman n. 5-10 cm korkeuden. Mataluutensa käenkaali korvaa tiheäkasvuisuudellaan ja näyttävällä kukkamatollaan. Käenkaali viihtyy hyvin Etelä-keskisuomen kuusi- ja sekametsissä. Lempipaikkoja ovat varjoisat kuusikot ja korvet. Käenkaalin on kerrottu viihtyvän erityisen hyvin esimerkiksi alppiruusun aluskasvina.

Käenkaalin lehdet muodostuvat kolmesta herttamaisesta lehdykästä muistuttaen apilan lehteä. Käenkaalin kukat ovat todella hennot ja kauniin vaaleanpunaiset tai valkoiset. Kukat menevät suppuun yöaikaan tai suojautuakseen erilaisilta sääolosuhteilta. Kukat ovat kaksineuvoisia voiden pölyttää itse itsensä.

Käenkaalin lajikkeisiin kuuluvat mm. hietakäenkaali ja onnenapila. Hietakäenkaalilla (Oxalis adenophylla) on vaalenpunaiset/purppurat kukat, joissa viisi terälehteä. Onnenapila (Oxalis deppei) kasvattaa ruusunpunaiset kukat ja suuret neliosaiset tummanvihreät lehdet, joiden keskiö on rusehtava.

Onko käenkaali syötävä vai myrkyllineen

Käenkaali on pienissä määrissä syötävää, mutta suuria määriä ei suositella nautittavaksi oksaalihapon vuoksi. Juurikin käenkaalin lehdet sisältävät oksaalihappoa, joka antaa sille hyvin tunnistettavan kirpeähkön maun. Ainakin vanhempi sukupolvi on varmasti nauttinut silloin tällöin ohimennessään ketunleivän lehtiä hiukopalaksi. Nykyään trendi on tulossa pikkuhiljaa takaisin ja ketunleipää löytyy yhä useamman salaattilautaselta, levitteiden joukkoon silputtuna ja keittoihin lisättynä. Ketunleipää voi myös pakastaa ja kuivattaa. Aikoinaan tätä C-vitamiinipitoista kasvia on käytetty mm. keripukin hoitoon.

Käenkaalia voi kasvattaa kesällä sekä sisällä että ulkona

Käenkaali on monikäyttöinen kasvi, jota voidaan kasvattaa sekä sisällä että ulkona. Se viihtyy hyvin amppelissa tai ruukussa. Talven käenkaali viettää mieluiten lepotilassa. Tämä tarkoittaa sitä, että valon vähetessä käenkaalin lehdet alkavat kuihtumaan. Tällöin lopetetaan kastelu, sekä siirretään käenkaali kuivaan ja viileään, 5-10 asteen lämpötilaan. Kun versot ovat kuihtuneet, leikataan versot pois. Keväällä mukulat istutetaan uudestaan.

Käenkaalin kestää kastelun suhteen epäsäännöllisyyttä

	Kastelu Kastele säännöllisesti antaen mullan kuivahtaa kevyesti kastelujen välillä. Käenkaali ei ole kovin arka kuivumiselle.
	Lannoitus Lannoita kerran kuussa keväästä syksyyn. Talvella ei lannoitetta.
	Valon tarve ja lämpötila Nauttii puolivarjosta, älä sijoita suoraan auringonvaloon. Alin lämpötila n. 5 astetta.
	Kukinta-aika Käenkaali/Ketunleipä kukkii touko-kesäkuussa.
	Talvehtiminen Talvehtii mielellään lepotilassa. Lopeta käenkaalin kastelu syksyllä antaen kasvin kuihtua. Pidä kasvi kuivassa ja viileässä paikassa noin 5-10 asteen lämpötilassa ja istuta uuteen ruukkuun keväällä. Ketunleipä säilyttää vihreän värinsä myös talven aikana.
	Lisääminen Lisätään jakamalla juurakko aikaisin keväällä.